OSA 2: VUODET 1998-2004

Teksti: Kaisa Määttä

Pro Lapinlahti ry:n toinen vuosikymmen

Alkuvuodesta 1998 keskustelun Lapinlahden kohtalosta aloitti mediassa kaupunginvaltuutettu Ilkka Taipale vaatien kaupunginhallitukselta nopeaa toimenpideohjelmaa mielisairaaloiden saneeraamiseksi ja toimintojen järjestämiseksi uudelleen. Kaupunginhallitus vastasi, että kyseistä ohjelmaa valmistellaan ja osin jo toteutetaankin. Lapinlahtea Taipale ehdotti luovutettavaksi järjestöille.

Pro Lapinlahden toiminta vilkastui ja hallituksen jäseniä kävi mm. Helsingin, Vantaan ja Espoon kaupunginvaltuutettujen luona. Saatiin myönteistä palautetta, jossa todettiin, että kansalaiset olivat kerrankin ajoissa asiallaan!

Yhdistyksen kevätkokous 22.4.1998 huipentui kaikille avoimeen syntymäpäiväjuhlaan (Pro Lapinlahti ry 10 vuotta), jossa aloitettiin uusi kansalaisadressikeräys Lapinlahden säilyttämiseksi psykiatrisena sairaalana. Ensimmäinen allekirjoittaja oli Aira Samulin, joka piti koskettavan puheenvuoron ja sai väen tanssimaan sambaa mielen ja kehon virkistykseksi. Puheenjohtaja Markku Kaipainen valotti esityksessään havainnollisesti Lapinlahden sairaalan lopettamisen taustoja, minkä jälkeen seurasi vilkas yleisökeskustelu.

Jäsenkirjeessä vedottiin:

“Hyvä jäsen! Nyt vetoamme sinuun lähettämällä ohessa jäsenmaksulomakkeen ja julkilausumamme, jonka toisella puolella on nimienkeräyslista. 10 vuotta sitten, välittömästi yhdistyksemme perustamisen jälkeen kirjoitti Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan sanat, jotka ovat tänään yhtä ajankohtaiset kuin silloin: ”Yhdistys ei ole hätävarjelun liioittelua. Sairaalaliiton ja Helsingin kaupungin johto ovat jo valmistelleet psykiatrisen hoidon hajotusta niin perusteellisesti, etteivät ne hevin luovu hankkeesta. Seura voi vielä tarvita tuekseen 5000 nimen adressia voimakkaamman kansalaismielipiteen.”

Nimien kerääminen jatkui vuoden loppuun, ja adressi, jossa oli 7593 allekirjoitusta luovutettiin ylipormestari Eva-Riitta Siitoselle ja apulaiskaupunginjohtaja Timo Honkalalle. Mitään lupauksia ei saatu. Adressin allekirjoittajina oli runsaasti taiteilijoita, mm. Kansallisoopperan väki melkein kokonaisuudessaan. Tuomas-yhteisökin lahjoitti puistonpenkin, joka sijoitettiin Venetsia- rakennuksen läheisyyteen. Postikortteja lähetettiin päättäjille, mm. kaupunginhallituksen puheenjohtajalle Rakel Hiltuselle sekä valtuuston puheenjohtajalle Suvi Rihtniemelle sekä muille valtuutetuille.

Kymmenessä vuodessa Helsingin Sanomien sävy oli kuitenkin muuttunut: 1.3.1999 pääkirjoituksessa todettiin opettavaan sävyyn, että kansalaisliikkeitten pitäisi tajuta, ettei ”kasvavaa hoidon tarvetta pystytä tyydyttämään entisin keinoin, miten hyviä ja idyllisiä ne aikanaan olivatkin”.

Tästä alkoi yhdistyksen toinen mobilisaatiovaihe taistelussa Lapinlahden sairaalan säilyttämiseksi.

Toinen mobilisaatiovaihe

”Pro Lapinlahti -liikkeessä sosiaalinen ja kulttuurinen elementti kietoutuivat erityislaatuisella tavalla yhteen. Liike ajoi sekä Lapinlahden sairaalan ja sairaalapuiston suojelua että kiinteistön säilyttämistä alkuperäisessä käyttötarkoituksessa ja mielenterveystyön riittävää resurssointia. ” (Minna Mustonen)

Vuoden 1999 lopussa HYKS (Helsingin yliopistollinen keskussairaala) myi Lapinlahden sairaalakiinteistön rakennukset Helsingin kaupungille, jolla ei tällöin ollut selvää suunnitelmaa niiden käytölle. Uusi organisaatio HUS (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri) jäi Lapinlahteen vuokralle aina vuoden 2005 loppuun, jolloin Lapinlahden sairaalassa ollut toiminta siirtyi Hesperian sairaala-alueella sijaitsevaan Psykiatriakeskukseen. Päätös tästä tehtiin 14.4.2003.

HUSin syömishäiriöyksikkö pysyi Lapinlahdessa vuoden 2008 loppuun.

Helsingin kaupungin psykiatrinen toiminta keskitettiin remontoituun Hesperiaan ja Auroraan, kaupunginhallitus linjasi päätöksen 24.3.2003.

Vasta vuonna 2009 sovittiin, että Lapinlahden sairaalakiinteistöön tulee Helsingin kaupungin sosiaali-, kehitysvamma- ja päihdetyön yksikköjä. Hankesuunnitelma tehtiin, mutta lopullinen päätös rahoituksesta nuijittiin kaupunginvaltuuston kokouksessa toukokuussa 2011.

Pro Lapinlahti sekä hävisi että voitti taistelunsa: alkuperäinen suunnitelma oli saada Lapinlahden sairaala säilymään psykiatrisena sairaalana. Mutta hyvä tulos oli myös se, joka saavutettiin!

Vuosina 2012–2013 yhdistyksessä odotettiinkin remontin alkua.

Sairaalapuistoalue kaavoitettiin asemakaavalla 23.5.2012. Maa-alue oli jo Helsingin ja HUSin luopuessa pääasiallisesti Lapinlahden sairaalan käytöstä v. 2005, siirtyi puiston hallinnointi HUSilta kaupungille.

Pro Lapinlahti – Lappviken ry ja kansalaisaktivismin voima

HYKSin myytyä rakennukset Helsingin kaupungille jatkui Pro Lapinlahden sittemmin vuosia kestänyt taistelu Lapinlahden sairaalan säilyttämiseksi psykiatrisena sairaalana. Yhdistyksen toiminta oli tosi hektistä ja kekseliästä. Pron jäsenet ja hallituksessa olevat olivat lujilla pyrkiessään vaikuttamaan Lapinlahden sairaalan kohtaloon painostamalla päättäjiä ja lisäämällä kansalaisten kiinnostusta sairaalan säilyttämiseksi psykiatrian käytössä. Julkisuutta saatiin runsaasti. Nuoret taiteilijat olivat perustaneet Muuri-työryhmän tukemaan Pro Lapinlahden toimintaa. Näyttelijä Jussi Lehtonen, joka oli ollut Vuoden nuorena lausujana esiiintymässä Pron sadonkorjuujuhlassa, dramaturgi Anna Krogerus ja radiotoimittaja Katarina Blomqvist olivat talven mittaan kierrelleet päättäjien luona kyselemässä ja tekivät radiodokumentin ”Mielenilmaus”. Siinä seurattiin tekijöiden tutkimusmatkaa yhteiskunnallisen päätöksenteon rakenteisiin ja Lapinlahden sairaalan lakkauttamisuhan ympärille kietoutuvaan politiikkaan. Radiodokumentti lähetettiin Ylen Ykkösellä 20.5.2000. Samoihin aikoihin kuultiin myös Pron hallituksen jäsenen Katja Liuksialan toimittama ”10 pientä minuuttia -radiodokumentti Lapinlahden henkäyksiä”.

Kevään huipputapahtuma oli 20.5.2000 järjestetty, ensimmäinen mielenosoitus Lapinlahden sairaalan puolesta, eli ”Muuri”. Tapahtumassa kuultiin puheita ja musiikkia. Järjestäjienkin ällistykseksi paikalle saapui yli tuhat ihmistä, jotka ympäröivät sairaalan puolitoistakertaisesti ihmisketjuna. Tuolloin prolaisetkin todella ymmärsivät ajamansa asian merkityksellisyyden. Minna Mustonen kuvaa sosiologian pro gradu -tutkielmassaan asiaa:

”Lapinlahden sairaalan symbolinen merkitys oli monitahoinen. Sairaala symboloi samanaikaisesti sekä sivistysvaltion kulttuurihistoriaa että hyvinvointivaltion turvaverkkoja. Tällä tavoin siinä yhdistyivät sekä kansalliset että yksityiset tunteet. Julkista terveydenhuoltoa ja psykiatrisia palveluita puolustavana liikkeenä Pro Lapinlahti oli ainutlaatuinen. Palveluita on karsittu ja psykiatrisia sairaaloita lakkautettu ilman, että siitä olisi koskaan seurannut vastaavaa protestointia. Sivistyksen ja yhteisvastuun symbolina Lapinlahden sairaala oli erittäin vahva. Siihen oli latautunut niin paljon kerrostuneita merkityssisältöjä, että niiden uhkaaminen sai ihmiset liikkeelle.”

Muuri-tapahtuman jälkeen Aleksis Kiven runoon “Laulu Oravasta” sävelletystä laulusta tuli yhdistyksen nimikkolaulu. Kuvamateriaalia kertyi runsasti. Valokuvaaja Hartti Aholan ihmismuurista ottamasta valokuvasta teetettiin postikortti, ja siitä otettiin myöhemmin 10000 kappaleen painos tulevia taistelutoimia varten.

Jussi Lehtonen liittyi jäseneksi yhdistykseen, ja hänestä tuli hallituksen puheenjohtaja vuonna 2006. Hän toimi puheenjohtajana vuoteen 2011 asti. Vuosina 2011–2013 yhdistyksen puheenjohtajana toimi Ulla Häyrinen, ja vuoden 2014 alussa tehtävään astui Katja Liuksiala.

2000-luvun alun merkkipaaluja

28.10.2000 pidettiin sairaalan puistossa toinen mielenosoitus Lapinlahden sairaalan säilyttämisen puolesta, eli ”Kylvö”. Puutarhuri Arvo Juutilainen oli ideoinut ja saanut 10000 kukkasipulia lahjoituksena. Kaupunkilaiset istuttivat ne sairaalan puistoon seuraavana vuonna 160 vuotta täyttävän sairaalan kunniaksi. Keväällä 2001 olikin nähtävillä silmiä hivelevä kukkaloisto Lapinlahden mailla. Arvo Juutilainen sai television Valopilkku-kunniakirjan, joka oli myös samalla tunnustus kaikelle myönteiselle vuonna 2000 tapahtuneelle kansalaistoiminnalle Helsingissä.

6.4.2000 sääntömääräisen kevätkokouksen yhteydessä oli arvokeskustelu ”Tuntematon potilas eilen, tänään ja huomenna”. Puhujina oli mm. kirjailija Inkeri Kilpinen.

10.10.2000 A. Kiven päivän tilaisuus täytti sairaalan suuren luentosalin. Kulttuuriohjelman lisäksi oli arvokeskustelu aiheesta ” Helsinki – koti vai edustustila?”. Osallistujat olivat sosiologi Katarina Eskola, taidehistorioitsija Maunu Häyrinen, kirjailija Arvo Salo, kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, arkkitehti Mikael Sundman, kirjailija Märta Tikkanen ja historian professori Juha Siltanen. Puhetta johti teatteriohjaaja Juha Hurme. Kutsukirjeitä lähetettiin toimittajille, kulttuuriväelle, kunnallisvaaliehdokkaille ja yhdistyksen jäsenille.

16.11.2000 oli vielä ”Kansalaisaktivismi-ilta”, jossa kuunneltiin otteita Katarina Blomqvistin radiodokumentista ” Lapinlahtipassio”, katseltiin Mikko Jaakkolan koostamia videoita Muuri- ja Kylvö- mielenilmauksista ja luonnollisesti keskusteltiin. Puheenjohtajana oli Tuomas Rantanen Voima-lehdestä.

Vuosi 2001

23.–24.2.2001 onnistui Lasipalatsin kupeessa, yli 20 asteen pakkasessa ja viimassa pidetty ”Talvisota” erinomaisesti. Kansalaiset lähettivät n. 6000 Muuri-korttia, joissa oli tarra ”Lapinlahti säilytettävä psykiatrisena sairaalana ” kaikille Helsingin kaupungin ja HUS-kuntayhtymän päättäjille. Kortteja oli myös muualla, esim. kirjastoissa, jaossa ilmaiseksi muistuttamassa päättäjiä kohteliaasti asiastamme.

28.2.2001 teki Ilkka Taipale jälleen Lapinlahtea koskevan aloitteen Helsingin kaupunginvaltuustolle, jonka suuri enemmistö kannatti selvästi Lapinlahden pääkiinteistön säilyttämistä sairaalakäytössä. Riippumatta sairaalan täsmällisestä tulevasta käytöstä tulisi kaupungin ryhtyä välittömästi saneeraamaan sairaala-alueen tyhjinä olevia rakennuksia (Koivula ja Venetsia) palveluasunnoiksi mielenterveyspotilaille ja kaksoisdiagnoosipotilaille. HUSin työryhmä ilmoitti tällöin pitävänsä Lapinlahden sairaalan käytössään joko nuorten psykiatrisena hoitopaikkana tai veteraanipotilaiden kuntoutusyksikkönä.

Pro Lapinlahti kirjelmöi sekä kaupungin että HUSin päättäjille . Elokuussa kyseltiin Muuri-kortilla: ”Asetatko vuokrausbisneksen nuorten hoidon edelle?” Asia liittyi Husilta tulevaisuudessa perittäviin vuokriin.

Syksyllä Pro Lapinlahti sai rahalahjoituksen, jolla teetettiin postikortteja sekä julisteita. Niissä oli teksti ”Lapinlahden sairaala – 160 vuotta toivoa ja lohtua. Lappvikens sjukhus – 160 år hopp och tröst”. Valokuvaajina toimivat Mikko Jaakkola ja Niklas Tallqvist.

8.8.2001 Lapinlahden sairaalan omassa, perinteisessä puutarhajuhlassa, ns. Lapinlahti-päivässä, ojennettiin Lapinlahti-mitalit Jussi Lehtoselle ja Kaisa Määtälle Pro Lapinlahden ansiokkaasta työstä psykiatrisen hoidon ja Lapinlahden sairaalan hyväksi.

28.10. pidettiin sairaalan puistossa jälleen istutustalkoot. Tällä kertaa kukkasipuleita oli saatu 50000 kpl.

14.11.2001 oli Helsingin jäähallissa Olli Himbergin järjestämä hyväntekeväisyyskonsertti nuorten mielenterveyden hyväksi. Pro Lapinlahti oli näyttävästi mukana.

22.11.2001 oli suuressa luentosalissa arvokeskustelu aiheesta ”Nuorisopsykiatria ja Lapinlahden tulevaisuus”. Tilaisuus näytettiin televisiossa.

28.12.2001 Jorma Uotinen juhlisti myös sairaalan 160-vuotisjuhlavuotta pitämällä sairaalassa kaikille avoimen Chanson-illan ja samoihin aikoihin (27.12.2001–2.1.2002 ) heijastettiin sairaalan sisäpihan seinään 5 metriä korkea, Sirpa Jokisen ja Otto Santalan tekemä valoinstallaatio. Ballerina tasapainoili ilmahypyssä symboloiden sairaalan tilannetta.

Vuosina 2002–2003 tehtyjä päätöksiä

Vuonna 2002 HUS oli luopunut Koivulasta, eli Lapinlahden sairaalan entisestä henkilökunnan asuinrakennuksesta. Sen oli kertaalleen ehtinyt vallata nuorisojoukkokin (Katto ry). Helsingin kaupungin kiinteistölautakunta teki sopimuksen rakennuksen remontoinnista ja jatkokäytöstä sos. ja mielenterveysongelmaisten tukiasuntoina Y-säätiön kanssa.

18.5.2002 oli kolmas mielenosoitus Lapinlahden säilyttämiseksi psykiatrisessa käytössä, eli ”Polku”. Sairaalan puistossa kiersi Pro Lapinlahden aikoinaan karnevaaleihinsa tekemien viirien merkitsemänä polku puutarhan kaivolta, Venetsia-talon ja itse sairaalan kautta Lehmusmajalle. Täältä edelleen vaellettiin Musiikkitalon ohi Tallikahvilaan kuuntelemaan viulu- ja kitaramusiikkia. Kahvilan etupihalle tehtiin yhteisteoksena mandala. Tarkoitus oli perehdyttää yleisö Lapinlahden sairaalan ja sen ympäristön luontoon, historiaan ja kulttuuriin sekä havainnollistaa ympäristön merkitystä terapeuttisena vaikuttajana. Puistossa vaelteli A. Kiven rooliasussa näyttelijä Marko Tiusanen. Hän oli esiintynyt A. Kivestä tehdyssä elokuvassa, joka sitten myöhemmin näytettiin myös suuressa luentosalissa eräässä Pro Lapinlahden tilaisuudessa. Paikalla oli tuolloin myös ohjaaja Jari Halonen.

16.10.2002 kävi yhdistyksen delegaatio ylipormestari Eva-Riitta Siitosen luona kertomassa ajatuksistaan. Heitä kuunneltiin, mutta mitään ei luvattu. Läheisessä kahvilassa tavattiin Helsingin Sanomien tutkiva journalisti Kalle Koponen, joka selvitteli syitä siihen, miksi Pro Lapinlahti ei enää saanut kukkasipulilahjoitusta. Seurauksena Helsingin Sanomissa oli artikkeli ”Kukkasipulit – poliittinen täsmäase”.

27.10.2002 saatiinkin jälleen kukkasipulilahjoitus, tällä kertaa 100000 kpl. Sipuleita jouduttiin jakamaan myös muualle istutettavaksi.

30.10.2002 Pro Lapinlahti osallistui Klockrike-teatterissa pidettyyn ”En kväll för Lappviken – mörkret som ger glädjen upp” -tilaisuuteen, jonka teemana oli se, että ruotsinkielinen yksikkö aiottiin lopettaa Lapinlahden sairaalasta. Myös Muuri-kortti lähetettiin jälleen HUSin päättäjille muistutuksena Pro Lapinlahden sairaalan käyttöön liittyvistä toiveista ja samalla huomautuksena mielenterveyslaista, jossa sanotaan mm. että potilaan äidinkieli olisi huomioitava mahdollisuuksien mukaan.

27.11.2002 HUSin asiantuntijaryhmä ei suosita nuorisopsykiatrian sijoittamista Lapinlahden sairaalaan, mutta mainitsee aikuispsykiatrian mahdollisuuden harkitsemista.

Pro Lapinlahti 15 vuotta

Pro Lapinlahden 15. toimintavuosi, eli vuosi 2003, alkoi dramaattisissa merkeissä:

Pro Lapinlahti oli huomannut Helsingin kaupungin esityslistoilla maininnan, että Lapinlahti on HUSin mukaan todettu sopimattomaksi aikuispsykiatriaan. Tämä oli aika ällistyttävä toteamus – olihan sairaala rakennettu ja toiminut jo 160 vuotta nimenomaan siinä tarkoituksessa.

HUS ja Helsingin kaupunki väänsivät kättä Lapinlahden tulevasta käytöstä, ja Pro Lapinlahti toimitti tuolloin eri lautakunnille kirjelmän ”Vakava asiavirhe”, jossa useat psykiatrian professorit totesivat Lapinlahden sopivan aikuispsykiatriaan. Tämän seurauksena esim. kiinteistölautakunnassa asian käsittely siirtyi.

24.3.2003 Helsingin kaupunginhallitus linjasi, että aikuispsykiatria keskitetään kahteen sairaalaan: Hesperiaan ja Auroraan. Erikoissairaanhoidon osalta päätösvaltaa käyttää HUS.

14.4.2003 HUSin hallitus äänesti tasan 8-8, ja puheenjohtaja Ritva Laurila ääni ratkaisi, että Hus ei enää käytä Lapinlahden sairaalaa mielenterveystyöhön.

17.5.2003 Pro ei vieläkään luopunut toiveistaan Lapinlahden säilymisestä psykiatrisena sairaalana. Potilaspaikkoja oli kaiken kaikkiaan niukasti eivätkä opetusmahdollisuudet tuntuneet riittäviltä. Pro järjesti neljännen suurmielenosoituksen, eli ”Muuri II”, Lapinlahden sairaalan puolesta. Sateisessa säässä sadat ihmiset kuuntelivat Akateemisen puhallinorkesterin soittoa, puheita ja lopuksi taiteilijoiden johdolla demonstroivat päättäjille mielenterveysaikapommin ”Hetki lyö” -laulun tahdissa. Ihmisketju ylsi jälleen sairalaan ympäri.

Toukokuussa demariryhmä oli tehnyt kaupunginvaltuustolle aloitteen Lapinlahden rakennusten tulevasta käytöstä ehdottaen jatkokäsittelymahdollisuudeksi Mielenterveydentaloa, sillä valtuuston enemmistö oli sitoutunut säilyttämään kiinteistön mielenterveystyön käytössä. Tämä oli suuri kansanliikkeen voitto!

11.6.2003 sairaalan suuressa luentosalissa Pro Lapinlahti järjesti ideointitalkoot: ”Mitä Lapinlahdelle tulevaisuudessa?” Vilkasta keskustelua ja asiantuntijoiden mielipiteitä kuunneltuaan Pro saattoi todeta, että se toimii kansalaisaktivismin pohjalta, toisin sanoen ideoi mutta ei voi ottaa käytännön vastuuta tutkimuskeskuksesta, järjestötalosta, yksityissairaalasta, tukiasunnoista jne.

Ritva Heikkisen tv-dokumentti ”Kertomus Lapinlahden sairaalasta”, jossa oli mukana runsaasti Prosta kertovaa aineistoa. Dokumentti esitettiin myös TV 1:ssä.

Valokuvataiteilija Hanna Weselius teki uuden, kauniin talvikortin Lapinlahden sairaalasta lahjoitustyönä.

Pro Lapinlahti joutui muuttamaan kammaristaan päärakennuksesta Omenapuutaloon. Kaikki nämä työntäyteiset vuodet oli myös pyöritetty perinteistä toimintaa: Toukokuussa tehtiin Lapinniemellä linturetki, touko-kesäkuussa puutarhalla pidettiin kylvötalkoot ja elo-syyskuussa sadonkorjuujuhla. 10.10. A. Kiven päivänä oli kulttuuriohjelmaa sairaalan tiloissa, ja keväällä ja syksyllä oli sääntömääräiset vuosikokoukset, joihin usein myös liitettiin jotain ohjelmaa.

Vastaa